Kaikki kirjalliset teokset kuuluvat kahteen pääluokkaan: fiktio tai tietokirjallisuus. Kaunokirjoitus viittaa laajaan kirjallisuuteen, joka sisältää kuvitteellisia elementtejä. Kaunokirjalliset teokset voivat olla täysin tai vain osittain epätodennäköisiä. Vaikka jotkut kuvitteelliset tarinat yhdistävät hahmoja, loistavia asetuksia ja epäilyttäviä tonttitapahtumia, toiset ovat melko realistisia ja käyttävät tosiasioihin perustuvia yksityiskohtia, jotka lisäävät verisimettevyyttä työstään.
Kaunokirjallisuus on yhtä vanha kuin kirjallisuus itse; monet vanhimmista olemassa olevista teksteistä ovat kuvitteellisia. Harkitse esimerkiksi Odysseiaa , Aesopin tarinoita tai Beowulfia. Kuten kaikki kirjallisuus, kaunokirjallisuus on juurtunut kansanperinteeseen ja suulliseen perinteeseen. Lisääntyneiden kirjallisen ilmaisun muotojen kehittyessä vuosituhansien ajan fiktion eri muodot moninkertaistuivat. Kaunokirjallisten teosten suuri valikoima heijastuu lukuisissa fiktion katossa olevissa alaryhmissä. Kaunokirjallisuuslajit sisältävät myyttejä, satuja, historiallisia fiktioita, tieteiskirjallisuuksia, realistisia fiktioita ja fantasiaa. Muita kirjallisuusluokkia voidaan mukauttaa fiktiivisiin tai tosi tarinoihin. Esimerkiksi draama, novellit, mysteerit ja narratiivinen runous voivat kuvaa sekä todellisia että fantastisia tapahtumia.
Yksi merkittävimmistä kaunokirjallisuuden kehityksistä oli romaanin nousu 17. ja 18. vuosisadalla. Don Quixote , Moll Flanders ja Robinson Crusoe mainitaan usein kolmena ensimmäisestä modernista romaanista. Tämä kirjallinen muoto erottui yhtenäisestä juoni, proosa-tyyliltään ja pitkällä sivumäärällä. Modernin romaanin kannalta olennaisia kirjallisia elementtejä ovat juoni, asetus, luonnehdinta, teema ja tyyli.
Vaikka suurin osa fiktiivisistä tarinoista on helposti tunnistettavissa sellaisiksi, jotkut kirjat kulkevat rajan fiktion ja tietokirjan välillä. Näitä kutsutaan kuvitteellisiksi tarinoiksi. Tämä tarkoittaa, että tosi tarina on koristeltu ja muutettu vastaamaan tekijän rakenteellisten, temaattisten tai henkilökohtaisten mieltymysten dramaattisia tarpeita. Se voi johtua myös todellisen historiallisen tietueen aukkoista, jotka kirjoittaja voi täyttää kuvittelemalla hahmoilla tai tapahtumilla. Kuten sen monet muodot viittaavat, fiktiivisen kirjallisuuden monimuotoisuus on yhtä suurta kuin ihmisen kyky kuvitella mielikuvitusta.
{Microdata type="HowTo" id="9258"}Fiktion on kirjoitustyyppi, joka kuvaa kuvitteellisia tapahtumia ja hahmoja. Fiktioihin kuuluvat tarinat eivät ole todellisia, mutta ne auttavat lukijoita tutkimaan ideoita ja tunteita luodun maailman kautta.
Fiktio on keksittyä tai mielikuvituksellista, kun taas ei-fiktio perustuu todellisiin faktoihin ja tapahtumiin. Ei-fiktio kertoo todellisia tarinoita, mutta fiktio käyttää luovuutta viihdyttääkseen tai opettaakseen.
Fiktio auttaa oppilaita kehittämään luovuutta, ymmärtämään erilaisia näkökulmia ja parantamaan lukutaitojaan. Se voi myös tehdä oppimisesta hauskaa ja edistää empatiaa.
Yleisimmät fiktiolajit sisältävät fantasiaa, tiedekuvitusta, mysteerejä, historiallista fiktiota ja realistista fiktiota. Jokaisella lajilla on oma tyyli ja teemat.
Opettajat voivat käyttää fiktiota keskustelujen herättämiseen, lukutaitojen parantamiseen ja opetusten antamiseen moraalista tai historiasta. Fiktion lukeminen yhdessä auttaa myös oppilaita harjoittelemaan ymmärtämistä ja sanavarastoa.