Opiskelija käyttää elementin atomimassaa usein kaikilla kemian kursseilla. Yksi yleinen väärinkäsitys on, että joidenkin atomien massa on yhtä suuri kuin atomimassa, mutta se on monissa tapauksissa väärä. Koska atomimassa on painotettu keskiarvo, joka heijastaa isotooppien runsautta luonnossa, malli auttaa oppilaita ymmärtämään paremmin tätä käsitettä.
Tässä toiminnassa opiskelijat luovat esimerkkejä havainnollistaakseen elementin prosentuaalista määrää ja laskemaan elementin atomimassan. Tämä auttaa oppilaita ymmärtämään tätä ideaa visuaalisesti. Yllä olevaa esimerkkiä voidaan myös muokata ja käyttää esimerkkinä opiskelijoille aktiviteetin sijaan. Tehtävän kopioiminen kopioi myös täydellisen esimerkin tilillesi!
Elementin atomimassan laskemiseksi tutkijoiden on tiedettävä, mitä isotooppeja on olemassa ja kuinka runsaasti ne ovat. Kun tämä on tiedossa, keskimääräinen atomimassa lasketaan ottamalla huomioon isotooppien massat ja niiden esiintyvyys. Tätä voidaan verrata luokan oppilaiden keskimääräisen iän löytämiseen. Kun suurin osa opiskelijoista on 16, mutta jotkut opiskelijoista ovat 17, keskimääräisen iän voidaan ennustaa olevan lähellä 16. Opiskelijat ymmärtävät tämän yleensä intuitiivisesti. Keskimääräinen ikä ei ole välttämättä 16,5 (keskimäärin 16 ja 17), elleivät he ole yhtä suuret määrät 16 tai 17-vuotiaita opiskelijoita. Tämä malli voidaan laajentaa isotoopeihin: mitä enemmän isotooppi on, sitä lähempänä keskiarvo on kyseisen isotoopin massa ja keskiarvo ei välttämättä ole isotooppien massojen välinen keskipiste.
(Nämä ohjeet ovat täysin muokattavissa. Kun olet napsauttanut "Kopioi toiminta", päivitä ohjeet tehtävän Muokkaa-välilehdellä.)
Opiskelijan ohjeet
Luo kaavio, joka havainnollistaa alkuaineiden atomimassan löytämistä. Muista, että atomimassa on painotettu keskiarvo.
Osallista oppilaat käyttämällä tuttuja, käytännöllisiä materiaaleja mallintamaan isotooppeja ja painotettuja keskiarvoja, mikä tekee abstrakteista kemian käsitteistä helpommin ymmärrettäviä.
Kerää esineitä kuten eri värisiä makeisia, kolikoita tai paperiliuskoja edustamaan erilaisia isotooppeja. Valitse helposti lajittelevia ja laskettavia esineitä, jotta oppilaat voivat keskittyä aktiviteettiin.
Merkitse jokainen esineryhmä massalla (esim. punainen makeinen = 10 yksikköä, vihreä makeinen = 12 yksikköä). Päätä kunkin tyyppimäärä edustamaan isotoopin esiintyvyyttä (esim. 8 punaista, 2 vihreää 80 % ja 20 %:n osalta).
Neuvo oppilaita kertomaan kunkin esineryhmän massan sen osuuden kanssa kokonaismäärästä, ja lisäämään arvot yhteen. Selitä, kuinka tämä mallintaa atomipainon laskemista isotoopeista.
Järjestä keskustelu siitä, miten heidän mallinsa liittyy todellisiin alkuaineisiin ja miksi atomipaino ei ole aina kokonaisluku. Käsittele yleisiä väärinkäsityksiä ja liitä takaisin jaksolliseen järjestelmään liittyviin arvoihin.
Atomimassa on kaikkien luonnossa esiintyvien isotooppien painotettu keskiarvo. Se lasketaan kertomalla kunkin isotoopin massa sen luonnollisella esiintymistiheydellä ja summaamalla nämä arvot. Tämä heijastaa sekä isotoopin massaa että kuinka yleinen se on luonnossa.
Atomimassa ei ole aina kokonaisluku, koska se on painotettu keskiarvo eri isotooppien ja niiden luonnollisten esiintymistiheyksien perusteella. Useimmilla alkuaineilla on useita isotooppeja, joiden massat vaihtelevat, joten keskiarvo sijoittuu kokonaislukujen väliin.
Voit auttaa oppilaita visualisoimaan atomimassaa luomalla kaavion tai käytännön mallin, joka vertaa luokan oppilaiden keskimääräistä ikää ja löytää keskimääräisen atomimassan. Tämä tekee käsitteestä konkreettisemman ja helpommin ymmärrettävän.
Atomimassa on kaikkien isotooppien massojen painotettu keskiarvo, kun taas massaluku on protonien ja neutronien kokonaismäärä tietyn atomin ytimessä. Atomimassa ottaa huomioon isotooppien esiintymistiheyden; massaluku koskee yksittäistä atomia.
Yksi yksinkertainen aktiviteetti on saada oppilaat luomaan kaavio, joka vertaa oppilaiden keskimääräistä ikää (luokkadata) ja tietyn alkuaineen keskimääräistä atomimassaa (isotooppien tietojen avulla). Visuaalinen esitys auttaa oppilaita ymmärtämään painotettuja keskiarvoja molemmissa tapauksissa.