Paradoksin määritelmä: ilmeisesti ristiriitainen julkilausuma, joka kuitenkin ilmaisee todellisen idean
Kirjailijat käyttävät paradokseja kehottaakseen lukijaa pohtimaan merkkien dilemioihin liittyviä tekijöitä ja todellisessa elämässä esiintyviä teemoja. Koska paradokseja ovat sekä totiset että totuudenvarmat, ne eivät usein pysty olemaan harmonisesti yhdessä, eikä niiden olemassaolo aina salli tasaisen ratkaisun. Epäselvyyden olemassaolo tarinassa kehottaa lukijaa ajattelemaan syvemmin ristiriitaisuuksia ja totuuksia, jotka ilmenevät paradoksaalissa. Joskus se voi aiheuttaa hämmennyksiä; muina aikoina se voi ilmetä lukijan omatuntoa. Esimerkiksi George Orwellin vuonna 1984 Winston työskentelee totuuden ministeriössä; Hänen tehtävänsä on kuitenkin vaihtaa uutisia, jotka sopivat räätälöityihin muutoksiin, ihmisiin, jotka on tehty petoksesta ja Big Brotherin lupauksista, joita ei ole koskaan noudatettu. Selvästi "totuus" on subjektiivinen ja hallituksen määrittelemä. Paradoksi voi myös paljastaa ongelman monimutkaisuuden merkkejä, jotka lisäävät kerrosten ja syvyyttä sekä merkkien persoonallisuuksiin että juoniin."Oi käärme sydän kätkeytyi kukkiva kasvot!
Onko koskaan lohikäärme pitänyt niin reilu luola?
Kaunis tyranni! Fiend enkeli!
Kyyhkysetyt korppi, wolvish-kurvaava karitsa! "
"Menestys lasketaan makeiseksi
Niille, jotka eivät onnistu. "
"Minun täytyy olla julma, vain ystävällinen."
Äärimmäinen paradoksi on lausunto tai tilanne, joka vaikuttaa ristiriitaiselta, mutta voi paljastaa syvemmän totuuden, kun sitä ajattelee. Paradokseja käytetään usein haastamaan ymmärrystämme ja rohkaisemaan kriittistä ajattelua.
Joitakin tunnettuja paradokseja ovat väittelijän paradoksi ('Tämä lause on epätosi.'), isoisäparadoksi aikamatkailussa ja parturin paradoksi. Nämä esimerkit osoittavat, kuinka paradoksit voivat saada meidät kyseenalaistamaan logiikkaa ja oletuksia.
Paradoksit kannustavat oppilaita ja opettajia ajattelemaan kriittisesti, kyseenalaistamaan oletuksia ja tutkimaan monimutkaisia ideoita. Ne ovat hyödyllisiä työkaluja uteliaisuuden ja keskustelun herättämiseen luokkahuoneessa.
Opettajat voivat käyttää paradokseja keskustelunavauksena, kirjoitustehtävinä tai ongelmanratkaisutehtävinä. Paradoksin esittäminen voi auttaa oppilaita harjoittelemaan päättelyä ja väittelytaitoja matematiikan, tieteen tai filosofian aloilla.
Ristiriita on suora konflikti lausuntojen tai ideoiden välillä, mikä tekee niistä mahdottomia olla totta samanaikaisesti. Paradoksi vaikuttaa itsensä vastaiselta, mutta sillä voi olla piilevä ratkaisu tai syvempi merkitys.