Joukkuevoimistelu oli ollut Aadan rakas harrastus jo monta vuotta. Hän nautti treeneistä ja joukkuekaverit olivat hänen parhaita ystäviään.
Kaikki kuitenkin muuttui, kun heidän joukkueensa sai uuden valmentajan: kokeneen ja arvostetun Lissun.
Mitä pelleilyä! Tsempatkaa! En tullut tänne katsomaan tuollaisia surkimuksia!
Seuraavalla viikolla kilpailuissa....
Jos ne nyt tunaroivat tämän...
...ja kilpailu-suorituksen jälkeen.
Mi...mitä?
Minulle riittää. Tämä ei tunnu enää kivalta. Etsin uuden harrastuksen. Haluan lähteä kotiin!
Vuodet kuluvat. Aada kasvaa...
Seitsemän vuoden kuluttua roolit ovat muuttuneet. Aada on palannut voimistelun pariin ja ottanut valmentajan roolin.
Hyvä tytöt, hienosti menee!
Eräänä sateisena iltana Aada kiirehtii valmentamaan. On jo pimeää, ja hän kastuu läpimäräksi, sillä sateenvarjo falskaa. Lounas on jäänyt välistä, ja Aada juo nopeasti smoothien matkalla treenisalille. Treenit ovat alkaneet kymmenen minuuttia sitten. Aadan olo on väsynyt ja turhautunut.
Mitä ihmettä, nyt hommiin, treenit ovat alkaneet aikoja sitten!
Antakaa anteeksi tytöt, en tiedä mikä minuun meni. Olen tosi pahoillani! Tulkaa tähän niin jutellaan.
Tytöt ovat tärkeitä muutenkin kuin vain suorittajina. Meidän täytyy tuntea toisemme ja jutella säännöllisesti ajatuksistamme ja tunteistamme. Meidän on pidettävä yllä aktiivista vuorovaikutusta. Se on ainoa avain myös menestykseen.Ehkä omalla valmentajallani olikin aikoinaan vain huono olla. En kuitenkaan halua toistaa sitä toimintamallia.
...sitten menin juttelemaan opettajalle, ja hän ymmärsi minua ja lupasi hoitaa asian.
Siitä lähin aina torstain treenien jälkeen pukuhuoneessa...
Nyt ymmärrän, miksi olit mietteliäs viime viikolla.